Kenellä on oikeus päättää?

En tiedä, kenellä loppujen lopuksi on oikeus päättää vai onko kellään. Tietääkö kukaan mikä lopulta olisi oikein. Onko meille ihmisille lopulta kanin hyvinvoinnista huolehtiminen oikeus vai velvollisuus. Ajattelemmeko me liikaa itseämme, kun mietimme kaniemme parasta.

Kenellä on oikeus päättää? - Kattaa hyvin monta asiaa jo pelkästään kaneja sekä muita eläimiä ajatellessa. Olen itse asiaa pohtinut hyvin pitkään ja aina vain löytyy uusia näkökulmia. Aihe on hyvin vaikea kirjoittaa auki, sekä monia asioita jää varmasti mainitsematta. Pintaraapaisu on kuitenkin parempi kuin ei mitään. On hyvä herätellä ihmisiä ajattelemaan asioita, olkoon seuraukset sitten hyviä tai huonoja. Painotan sitä, että tässä postauksessa kirjoittamani asiat ovat minun mielipiteitä. Kuvat ovat myöskin esimerkkejä, eivätkä koske millään tapaa tiettyjä tilanteita tai tekstissä käsiteltävää aihetta sen syvemmin. Vuosien mittaan on vaan sattunut tulemaan eteen mitä erikoisempia tilanteita. Asioista saa ja pitää olla eri mieltä, mielipiteet ovat rikkautta. Haluan kuitenkin haastaa itseni ja koittaa kirjoittaa aiheesta, joka pyörii mielessäni hyvin usein. Melkein ehkä liian usein.

Haluan panostaa eläimiini niin paljon kuin pystyn, kukapa ei haluaisi. Kanit ovat aina olleet osa elämääni ja minun perhettä, enkä ikinä antaisi anteeksi, jos niille sattuisi jotain oman huolimattomuuteni takia. Siksi täytyy osata reagoida ajoissa ja olla tarkkana. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista mitä voisi olettaa. En edes tiedä voiko lopulta sanoa, että omistan kaneja. Kanit vaan ovat päätyneet luokseni syystä jos toisesta asumaan. Tehtäväni on antaa niille ainutlaatuinen elämä. Elämä, mistä kanini voivat nauttia.

Toisten mielestä kanin lopettaminen on karua, varsinkin jos kyseessä on terve kani. Mutta mihin asettaa raja. Mikä kani on terve ja mikä ei. Jos kanin elämä on jatkuvaa tuskaa, onko silloin armollisempaa päästää eläin pois. Eläimien kohdalla kärsivällä on sentään oikeus päästä kivuistaan. Tuskin kukaan haluaisi pitkittää omia tuskiaan, kanit saaliseläiminä vieläpä piilottelevat kipujaan. Tässä ihmisen on kuitenkin tehtävä päätös kanin puolesta. Ihmisen on ajateltava mikä on oikein kanille. Ihmiset tuppaavat myös ajattelemaan liikaa itseään, eivätkä eläimen parasta. Luopuminen tekee kipeää, se sattuu, mutta eläin ansaitsee päästä kivuistaan. Voin rehellisesti sanoa, että minulla tekee pahaa ajatella kanin puolesta. Miten voisin päättää jonkun elävän ja tuntevan eläimen puolesta sen elämästä.

Useat kanit ovat päätyneet tiensä päähän, vaikkei mitään selkeää syytä olisi. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää miltä kanista tuntuu. Taustalla voi myös olla jokin syy, mitä ei haluta kertoa. Ihmisten yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Ihmisen ja kanin välinen suhde vaikuttaa osaltaan siihen, kuinka kania tulkitaan ja miten sen puolesta tehdään päätöksiä. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kuollut ei kärsi. Kani ei tajua elääkö se vielä seuraavat 5 vuotta vai 5 päivää. Kani elää tässä ja nyt. Esimerkiksi kani voi kärsiä jostai sairaudesta, mikä ei ole juuri sillä hetkellä tappamassa sitä. Mutta mitä ideaa on odottaa viimeiseen asti, että kani on pakko päästää tuskistaan. Se kani voisi elää muutamat parhaat päivänsä hyväkuntoisena ja päästä ikiuneen, kuin että sen pitäisi kärsiä niin pitkään kunnes vointi on jo hyvin huono.

Ei ole väärin tai itsekästä ajatella joskus itsensä parasta. Omistajan hyvinvointi takaa osaltaan kanien hyvinvoinnin. Vaikkei asia olekaan minulle kovin helppo, voin myöntää, että se koskettaa minua hyvin vahvasti. Olen pitkään miettinyt, mikä olisi oikea tapa toimia. Pitäisikö silloin tällöin reviiriään puolustava kani pistää pois, siksi etten minä jaksa. Kani ei kuitenkaan tee mitään väärää. Vai pitäisikö osata myydä joku rakkaista, vaikka on aina luvannut tarjota kaikille loppuelämän kodin. Onko oikein pitää kania itsellään, vaikka voimat olisivat lopussa ja kani saisi huomiota vähemmän. Vai olisiko järkevää etsiä kanille uusi rakastava koti, jolloin kani saattaa joutua stressaamaan paikanvaihdosta sekä tottumaan aivan erilaisiin asioihin. Jokaisessa päätöksessä on sekä hyvät että huonot puolensa. Tällä hetkellä suunnitelmat näyttävät onneksi melko selkeiltä, minulta lähtee kani pidemmäksi ajaksi kaverille hoitoon ja saan keskityttyä paremmin muihin asioihin. Tiedä sitten, kuinka helppoa on päästää oma kanilapsi maailmalle, mutta tiedän sen pääsevän parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Ainahan sen kanin voi hakea takaisin kotiin, jos se tuntuukin hyvältä ja oikealta ratkaisulta.

Ymmärrän, että kanien kanssa harrastetaan kaikenlaisia harrastuksia. Vahvistetaan ihmisen ja kanin välistä suhdetta. Onko kuitenkaan oikein esimerkiksi raahata matkasta stressaavaa kania ympäri Suomea kilpailuihin? Onko oikein pakottaa kani hyppäämään, vaikkei sitä oikeasti pätkän vertaa kiinnosta? Ei ole, ei. Kukaan meistä ei voi lukea kanien ajatuksia, siksi eläimen elekieltä pitäisi ymmärtää. Valitettavan moni kani pelkää ja stressaa kilpailuiden takia. Joo, harrastus on varmasti meille ihmisille tärkeä, mutta täytyy muistaa ajatella itsensä lisäksi myös eläintä.

Jokainen meistä tekee virheitä, halusimme tai emme. Mutta virheitäkin voi välttää. Minun on pakko väittää, että kanista näkee pelkääkö se vai ei. Siinä on ero, juokseeko kani peloissaan vai innoissaan. Välillä tuntuu, että nämä kaksi asiaa sekoittuvat liian helposti. Toinen asia mitä en tajua on se, että miksi kanien kanssa otetaan turhaan riskejä. Tuskin se kani nauttii siitä, kun rämähtää keskelle esteen puomeja. Ja aina on vaara, että kani loukkaa itsensä. Kerta se on ensimmäinenkin, kun sattuu pahemmin. Tällaisessa tilanteessa kanilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, kani yrittää parhaansa. Aina.

Meillä ihmisillä on vastuu eläimistämme ja niiden hyvinvoinnista. Kukin ottakoon riskin jos niin tahtoo ja toimikoon omien periaatteiden mukaan. Jokainen saa tehdä niin kuin haluaa, eikä muilla ole siihen sananvaltaa. Kunhan toiminta on eettisesti oikein. Olisi reilua ajatella asioita myös kanin kannalta. Voisiko joitakin asioita kenties tehdä toisin. Onko kanilla oikeus vaikuttaa siihen mitä se tekee. Entä saako eläintä pakottaa tai satuttaa siksi, että se ei tahdo tai uskalla toimia niin kuin ihminen haluaisi. Olen iloinen siitä, että nykyään kannustetaan yhä enemmän positiiviseen kouluttamiseen ja toimintaan, myös kanien kanssa. Kanien ei kuulu kärsiä väärien toimintamallien takia.

Yksi painava syy, miksi en ole kilpailuissa juurikaan käynyt on se, että koen niiden olevan väärin kaneja kohtaan. En nyt tarkoita sitä, että jokainen kani pelkäisi tai vihaisi hyppimistä. Ei. Minä en vain pysty katsomaan kun eläimiä pakotetaan tai jopa lyödään, siksi että ne tekevät oman tahtonsa mukaan. Se ei ole oikein. Jokainen kani on yksilö, eikä mitään voi yleistää. Osa kaneista nauttii hyppimisestä, tykkää siitä oikeasti. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla. Siksi olisi ehdottoman tärkeää, että jokainen tuntee oman kaninsa ja tietää millainen käytös merkitsee mitäkin. Sekä muistaa toimia oman kaninsa ehdoilla, oli kyse sitten mistä tahansa.

Toivon, että jokaiselle heräsi jokin ajatus tämän tekstin pohjalta. Olkoon se sitten positiivinen tai negatiivinen. Tämä teksti on edelleen vain pintaraapaisu, eikä kaikki ole niin itsestään selvää mitä voi olettaa. Teksti jättää paljon pimentoon. Olisi kuitenkin erittäin mukava kuulla teidän kommentteja asiaan liittyen, joten jättäkää ihmeessä ajatuksianne kommenttiboksiin.