Estekisat - harrastus vaiko jo elämäntapa?

Kilpailuissa ei käydä enää voittojen perässä, ei edes klassauksien. Kilpailuista on vaan tullut suuri osa mun elämää. En osaa ajatella viikonloppuja ilman kisoja. Vaikka välillä ei jaksaisi nousta aamu kuudelta kilpailuihin, niin silti teen sen aina. Enkä valita, minä haluan tehdä sen.

Tottakai on plussaa jos kanit pärjäävät ja pääsevät yhä vaativimpiin luokkiin, muttei se ole pääidea. Voitto ei todellakaan ole tärkein. Meillä on sujunut hyvin, mielestäni täydellisesti. Toukka saavutti viime vuonna VH-tittelin, tänä vuonna täyttyi myös Champion-titteliin vaadittavat voitot. Muut kanit ovat pärjänneet niille sopivalla tavalla, kanin ehdoilla.

Alkuun kun aloitin kisoissa käymisen, oli tosi hienoa kun kanini pärjäsi, tottakai. Sellaisena pikkutytön ilona pärjääminen onkin kiva nähdä. Kilpailemisen ei kuitenkaan tarvitse olla niin totista, ei kania voi käskeä menemään täydellisesti. Aina välillä voi mennä paremmin ja välillä huonommin, sellaista se on eikä aina pidä odottaa voittoa tai täydellistä suoritusta. Hyvä suoritus voi olla vaikka vaan rauhassa menty rata, tai tietyn esteen puhdas ylitys.

Olen kanipiirien kautta tutustunut yhä useampiin ihmisiin ja vieäkin joukkoon liittyy lisää porukkaa. Ihmisiä on monenlaisia. Kaikkia ei tarvitse rakastaa, mutta toimeen täytyy tulla keskenään, niin nuorten kuin vanhempienkin. Minulle kanipiirien kautta tulleet ystävät on niitä parhaimpia, he eivät ikinä jätä yksin.♥

Ollaan outoja, yhdessä.

Kanipiirit ovat karut, mutta niin on kaikki muukin. Yhdessä voimme lopettaa tämän hysteerisen pakko juoruta tyylin tai mikä tahansa onkaan. Edellä mainittu seikka voi kyllä johtua siitäkin, että kanipiirien kautta tulleiden ystävien kanssa jutellaan yleensä paljon. Ainakin WhatsApp on itselläni hyvin paljon käytössä, suurin osa juttukavereista onkin lähtöjään kanipiireistä. Kaikesta kuulemasta ei tarvitse tehdä negatiivista, tai sanoa mitään negatiivista. Jos sen haluaa tehdä niin puhukoot vaikka itsekseen.

Ylempään esimerkkinä, joku on päättänyt tehdä tyylillä A, mutta toinen ei arvosta henkilön päätöstä. Siitä täytyy heti kertoa kaikille kavereilla ja muuntaa totuutta hieman. Antakaa jokaiselle mahdollisuus ja ottakaa uudet harrastajat iloisesti vastaan. Virheistä oppii, eikö joo?

Ei ole mukava kuulla toisilta, kuinka jokin on sinusta sanonut, kun kyseessä on haukku tai muu negatiivinen asia. Joillain ihmisillä on toisiaan vastaan jotain, mutta mielestäni se ei oikeuta puhumaan toisista ilkeästi. Ainakaan niin että siitä kuulee moni muu ihminen, eri asia jos itseksesi pölpöttelet mielipiteitäsi, mutta ei jooko kisoissa, ei siellä kaikkien muiden keskellä.

Nykyään kuulen yhä useammin kilpailuissa ilkeitä kommentteja toisista kilpailijoista, kuin myös itsestäni. Jossain välissä on aika minunkin pitää tauko tai lopettaa, mutta en halua tehdä sitä nyt. Tällä hetkellä minulla on helppo mahdollisuus kisata ja haluan käyttää mahdollisuuden hyväksi. Sitä ei vain jaksa kilpailuista toisiin kuunnella kilpailijoiden välistä riitaa, tai turhaa vääntöä, asiat kun voi hoitaa myös asiallisesti keskustelemalla. Tiedän että monesti on mainittu, että pystymme muuttamaan asiaa yhdessä ja se on totta.

En tiedä kuinka moni uskoo edellä mainitsemiani asioita, mutta ne ovat totta. Ainakin minun näkökulmasta. Kanipiirit on mahtavat, aivan kuin toinen perheeni. Aikaa samojen ihmisten kanssa tulee vietettyä paljon ja yhdessä vietettyä aikaa voi muistella lämmöllä.