Hyvin usein kuulee jotain edellä mainitun kaltaista. Valitettavasti. Minä olen monet kerrat saanut kuulla kunniani omistaessani kaneja. Jopa niiltä jotka eivät niistä mitään tiedä.
Kani ei ole häkissä kököttävä pullakasa, jos siitä ei sellaista tee. Kanit eivät missään nimessä ole turhia, kaneista saa kelpo lemmikin jos vain jaksaa nähdä vaivaa. Jotkut kanit ovat syntyestään saakka halipupuja, toiset taas eivät tykkää sylittelystä.
Kani on varmasti yksi väärin ymmärretyimmistä eläimistä, ne eivät pysty ilmaisemaan itseään kuten esimerkiksi koirat. Kaneja ymmärtäessä on siis osattava kanien elekieltä.
Kanit ovat muuttaneet maailmani ja ilman kaneja olisin aivan eri ihminen. Liikkuisin varmasti ihan erilaisissa piireissä ja käyttäsin vapaa-aikani johonkin ihan muuhun. Mutta vaikka kani-ihmisenä elämä ei aina ole ehkä helpointa, en ikinä vaihtaisi pois tätä elämää kanien kanssa. Kanit on ne mitä mä tarvitsen, ne mistä mä tulen iloiseksi. Ne on aina osa mun perhettä.
En ole koskaan tuntenut kuuluvani porukkaan. Olen välittänyt eläinteni hyvinvoinnista, samalla kun toiset pilaavat oman terveytensä. Mulla on ollut ja on edelleen jotain, joka ei pärjää ilman mua. En ole koskaan ollut samanlainen kuin muut, olen aina miettinyt mikä on paras tapa toimia myös kanien kannalta. Mä pyrin aina ajattelemaan niiden parasta ja usein valitsenkin mielummin kanit kuin kaverit. Kanit eivät pärjää viikonloppua ilman hoitoa, eivät edes yhtä päivää. Eikä siitä päivästäkään voi joustaa. Toisaalta, kanit estävät tekemästä joitakin asioita kuin myös tuovat turvaa, jonka avulla jättäytyä kotiin. Kanit eivät valita turhasta, eivätkä ne syyllistä kaikesta. Ne osoittavat että olet hyvä juuri sellaisena omistajana.
Kani-ihmiset on tunnetusti aikamoisia vääntäjiä, joka asiasta keksitään jotain huonoa. Ja tämä on kyllä aivan totta. Monesti riitoja syntyy ihan turhasta, olemmeko me kaikki sitten liian samanlaisia? Kani-ihmisillä on usein tarve päteä moniin asioihin ja väittää, että juuri se oma väite on ainoa oikea. Tätä samaa esiintyy tosin ihmisten kuin ihmisten keskuudessa. Erilaiset luonteet aiheuttavat erilaisia mielipiteitä ja toimintatapoja.
Suurin osa ajastani kesäisin tai jopa kouluviikkojen viikonloppuisin kuluu kanien kanssa kisoja kiertämässä. Se on minusta ihan hyvä juttu, ei minua haittaa että kulutan aikani sellaiseen. Kanikisat on mulle harrastus siinä missä toisille esimerkiksi tanssiminen. Päinvastoin usein kisoihin on mukava lähteä ja niitä odottaa innolla. Varsinkin jos tietää kisoissa olevan huippu seuraa.
Voin tunnustaa myös olevani riippuvainen kaneistani, enkä haluaisi jättää niitä päiväksikään ilman hoitoani. Tietyt rutiinit vaan jää niin vahvasti sekä mun, että kanien päihin. Isoveljeni sanoi kerran "Noi kanit on kuin avioliitto." Tämä rajoittaa paljon kaukana asuvien tuttujen näkemistä, mutta itse minä ne valintani teen. Joko sitä lähtee parin kanin kanssa reissuun tai toteaa, että lähteminen ei onnistu. Turha siitä on tehdä sen suurempaa ongelmaa. Hoidan kanini kolmesti päivässä, useasti siis. Kaiken koulun ohella se ymmärrettävästi vie suuren osan vapaa-ajastani.
Monet myös sanovat ettei minulla ole muuta elmää kuin kanit. Sekin on totta. Voin allekirjoittaa lauseen itsekkin. Toki vietän vapaa-aikaani kani-ihmisten kanssa, löytyy edes jotain yhteistä mistä puhua ja muutenkin rennompi olo. Tässäkin väitteessä on kääntöpuoli. Kuinka moni edes kysyy minua mukaan vapaa-ajan viettoon kavereiden kesken. Eipä juuri kukaan. Tyydyn siis ilomielen melko omassa rauhassa viihtyvänä ihmisenä jäämään ulkopuolelle tästä kaikesta. Valitnta tai ei, tähän on totuttu.
Itse olen monesti saanut huonoja läppiä tai haukkuja vastaan sen takia että olen juuri kani-ihminen ja omistan kaneja. Millä tapaa eroan vaikka useista koira-ihmisistä? Mikä on niin suuri ero että kani-ihmisiä on tarve haukkua enemmän.(Tosin koirapiireissäkin on tietämykseni mukaan melkoista selkään puukotusta.) En tajua ihmisiä, jotka pitävät kaneja huonoina lemmikkeinä. Ei pitäisi väittää mitään, ennen kuin asian on itse kokenut.
Tuntuu myös että sana "kani" on jokin hirmulisko. Sen kuultuaan ihmisten käytös muuttuu ja ne alkavat vältellä kaikkea sanaan liittyvää. Ketään ei myöskään koskaan jaksa kiinnostaa mikään kaniaiheinen. Olenkin nähnyt parhaaksi etten puhu kaneistani juuri missään. Jos ihmisiä kiinnostaa kuulla kaneistani, voivat he itse kysyä. Toisaalta en ymmärrä miksi toiset asiat nousevat arvoltaan korkeammalle kuin toiset. Porukassa saatetaan puhua esimerkiksi vain autoista, mutta kukaan ei ole valmis kuuntelemaa sitä ensimmäistäkään sanaa kaneistasi. Tämäkin riippuu tosin siitä seisotko siinä porukassa vai menetkö etäämmälle. Noh. Ihan hyvä tämä näinkin on. Jos asiaa kanien suhteen on, löytyy kavereita eri yhteyksien päästä kuuntelemasta.
Te ihmiset jotka vitsailette kani-ihmisten kustannuksella, miettikääpä uudestaan. Haluaisitteko että teille heitetään huonoa läppää vaikka sen takia että harrastatte tanssia?
Jokainen pienikin vitsi voi sattua, eikä ne suuressa määrin ole enää yhtään hauskoja. Alla muutamia mitä olen itse kuullut, vaikka ne olisi pelkkää huumoria, ne ei silti missään määrin ole hauskoja. Ei ainakaan kun asia koskee sinulle hyvin tärkeää aihetta.
"Siellä se päivät pitkät nuolee kenkien pohjista kaninpaskaa! Varmaan vielä nauttiikin siitä."
"Eiks sulla oo muuta elämää kun ne kanit?"
"Ei ne kanit kuole jos jätät ne illaksi yksin" - Tämä oli siis silloin kun Toukalla oli suolitukos.
"Taasko sä juttelet jonkun kani-ihmisen kanssa..?"
"Me metsästetään rusakko ja se hyppii paljon paremmin kun sun paska Dougie!"
"Se Dougie on ihan paska hyppimään."
"Taasko sä olit jossain kanikisoissa?" - Ilkeällä ja asiaan kyllästyneellä äänellä.
Joten hei, kaikki te ihmiset, jotka omaatte edes hieman aivoja. Miettikää ensi kerralla onko se lause pakko päästää sieltä pienestä suusta. Pystyykö se lause tai sana olla sisällä, tuottamatta kellekkään pahaa mieltä. Miltä se tuntuisi, kun olisit itse toisen asemassa.
Tähän loppuun voin vielä todeta että kyllä, suurin osa kuulemistani "haukuista" on tullut koulussa. Koulu on armoton paikka, mutta toivoisin tälläisen loppuvan. Jos joku tätä lukeva ihminen tajuaa, että hups ne sanat saattoivatkin siitä ihmisestä tuntua pahalle toivon että hän tajuaa ensi kerralla korjata asian. Pitää ne ilkeä sävyiset sanat sisällään.
Oikeastaan niin kauan huonoja vitsejä kuulleena, en jaksa enää välittää niistä. Olen tälläinen ja tälläiseksi minut on tarkoitettu. Jokainen negatiivinen palaute vain kannustaa hoitamaan kaneja ahkerammin ja paremmin. Haluaa näyttää että kyllä sitä pienellä työllä saa jotain aikaiseksi. Älkääkö te ajattelemattomat ihmiset pelätkö, en ole ikinä luopumassa kaneistani, varsinkaan teidän takia.
Lisäyksenä vielä aiempaan. En kertakaikkiaan jaksa tajuta mitä hauskaa on tulla kommentoimaan kaverinani blogiin jotain erittäin hauskoja kuten "Mistä oot saanu Anssin kuvan banneriin?" vitsejä. Kaverini, kasvakaa. Tiedän että te olette kaiken sen takana, ei enää mene ymmärrykseen. Tämä blogi merkitsee minulle oikeasti paljon, sen tajusin kun eräs oli kommentoinut kymmeniä "hauskoja" kommentteja ja niitä sai sitten tovin poistella. En minä ihan huvikseni tätä kirjoita, tästä mä pidän ja tää on kivaa. Jossain on mentävä raja ja kaikkien olisi tajuttava se.
Tämä postaus oli pelkkä pintaraapaisu, enkä saanut enempää asioita päästäni. Tai oikeastaan en saanut niistä muodostumaan sanoja, lauseita. Toivottavasti jotain jäi silti mieleen ja tajusitte pääpointtini.
Kiitos ja kumarrus, minä olen nyt puhunut. Uskon myös että hyvin moni kani-ihminen voi joltain osaa samaistua tekstiini. Kertokaa toki omia kokemuksianne tai palautetta tästä tekstistä. :)
