sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Welcome home Isla!

Otsikosta jo voittekin päätellä, nimittäin minun uusi kani, Isla! Isla on leijonalupan ja leijonaharjaksen risteytys tyttö, syntynyt 18.1.2014. Islan ei ensin pitänyt edes tulla minulle, koska joku sen oli kerennyt jo varata. Varaus kuitenkin peruuntui ja niin tyttö muutti minulle! :3
Tänään aamulla lähdin kymmenen jälkeen bussi pysäkille siskoni kanssa ja hyppäsimme bussin kyytiin n. 10:20. Matka oli hyvin lyhyt ja kesti vain pienen hetken.
Perillä näin kanin oikeastaan ensimmäistä kertaa, mitä nyt muutaman kuvan olen pikkuisesta nähnyt. Ensi reaktio oi että "wow, Onko toi oikeesti pian mun?!" Isloli siis aivan ihana, pieni karvakasa! Maksoin kanin ja puhuttiin siinä muutama sana omistajan kanssa, sen jälkeen lähdettiin kävelemään kotia kohti bussipysäkille.
Me viisaat emme tajunneet että bussi olisi tullut ihan kohta, vaan kävelimme pidemmälle pysäkille, jossa odotimme bussia n. 15min.
Kotiin päästyämme kävin nopeasti ottamassa muutaman kuva tytöstä ja sen jälkeen se pääsi sisälle tutkiskelemaan maailmaa ja nauttimaan silityksistä.


Tälläinen karvaturri. Aivan ihanalta vaikuttaa, nauttii silittelystä ja antaa käsitellä hyvin! Pakko myös sanoa että hyvät lihakset noin nuoreksi kaniksi, sekä muutenkin hyvin massaa. :D

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

kuvia ja kuulumisia

Aloitetaan nyt vaikka perus kuulumisilla. Kaneille kuuluu sitä samaa mitä ennenkin, normaalia arkea elellään. Lähes joka päivä sää on ollut hyvä ja kanit päässeet ulkohäkkeihin juoksentelemaan. Tänään oli myös niin hyvä sää(ja kuvaaja) että päätin hypyttää viimeiset hypyt, todennäköisesti vasta syksyllä harjoitellaan kotona, kisoja kun alkaa olemaan lähes joku viikonloppu.
Säät ulkona ovat olleet melko lämpimiä, pientä tuulta ja muuta sellaista. Epäilen kuitenkin vahvasti että kohta kanit pääsevät asumaan ulos, nyttenkin on jo päivät ulkona asuttu. Tiistaina pääsin kahdelta koulusta, tulin käymään kotona laittaakseeni kanit ulos, sen tehtyäni lähdin takaisin koululle bändiin. Ei nuo kovin kuolleilta näyttäneet kun neljän jälkeen tulin takaisin kotiin.
Kuvia on maanantailta(?) ja tämän päivän hypyistä, tosin ihan vain muutama. Kaikki hyppivät hyvin, Arthurista on tullut sellainen vauhtihirmu ettei perässäkään meinaa pysyä. Omega taas hutiloi vähän, mutta vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi, olen tytöstä ylpeä! Wallu samaa pappa meininkiä jatkaen, kuitenkin esteet ylitettiin hienosti. Dougi taas pomppi taivaisiin ja taidettiimpa hypätä joku vajaa 70cm "okseri."
Pienoinen muutos minun kani elämään on kenties tulossa, mutta siitä lisää kaiken varmistuessa!
Annetaan kuvien puhua nyt sanojen puolesta, niitäkin on nimittäin melkoinen määrä..
Pahoittelen kuvien huonoa asettelua!












vajaa 70cm, hieno poika! 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

ulkoilua ja kesän odotusta

Eilen sää oli aurinkoinen, vaikka tuuli olikin aika voimakas. Kanit pääsivät ulos nauttimaan ulkohäkkeihin ja ne käyttivätkin tilan hyvin hyödyksi. Aluksi otin vain Dougin, mutta sitte päätin päästää kaikki päiväksi ulos purkamaan energiaa.
Omega sai tyytyä viime kesänä Dougin nimikkö häkissä oloon, ettei tassut likaantuisi turhaan.. Arthur ja Wallu pärjäsivät vierekkäin mainiosti, Dougiella ja Wallulla on nimittäin kanilassa hieman riitaa. Dougie sai siis vallata isoimman häkin ja hyvä niin. Arthur piristi päivää kunnon spurteilla ja iloloikilla, minä en ainakaan siinä toihussa perässä pysynyt. Dougiekin spurttaili ja pomppi kopin päälle aivan jatkuvasti!
Odotankin kesää oikein innolla, että kanit saavat asua ulkona yöt ja päivät.

Me ollaan nyt myös ilmottauduttu turkuun!(itseasiassa perjantaina..) Sinne lähteekin mukaan vain Dougie ja Omega. Nummelaan ollaan kanssa menossa 19.4 kisaamaan esteille, Omegakin saattaa päästä koittamaan kv:tä. Sinne mukaan olisi tarkoitus ottaa Omega, Dougie ja Arthur.
Kesäksi on myös hirveästi kaikkia suunnitelmia, mutta niitä sitten kun se on ajankohtaista. :)
Otin kaneista ulkohäkeissä muutaman kuvan, nekin verkon läpi otettuja..
Tänään aamulla tuli hirveä hinku hakea kani sisälle ja niinpä hain Dougin ja jätin Omegan kanilaan juoksemaan. Poika sai jonkun ihme hepulin, juostessaan maton päähän ja hypäten tyhjyyteen aivan jäätävän isolla loikalla. Käytiin me myös ulkoaitauksessa juoksentelemassa!


torstai 20. maaliskuuta 2014

Ketä meillä on asunut? -osa1-

Tämä on kaksi osainen sarja, jona tarkoituksena on avartaa teille minun kani historiaa ja myös saada tietoa meillä asuneista kaneista. Toivottavasti nautitte!
Meillä on elämäni aikana ollut hyvin monia kaneja. Niitäkin ihan laidasta laitaan, isoja ja pieniä, risteytyksiä ja rotukaneja. Meillä oli jopa ennen syntymääni kaneja, joten en taida ainut eläinhullu perheessä olla. Nykyään kanit ovat kuitenkin minun vastullani, toki pikkusisko hoitaa oman kaninsa.
Ennen kanit asuivat kesät ulkona ja talvet kellarissa, siellä lämpötila tosin ei kertaakaan edes ollut nollassa. Kellarissa valitettavasti tehdashäkeissä, mutta joka päivä kaikki kanit saivat juoksennella talossa.
Vaikka pienenä olin kanien kanssa tekemisissä päivittäin, niin en oikein muista kuinka paljon niiden kanssa touhusin kaikenlaista. Mieleeni kyllä muistuu eräs video missä nauran kippurassa lattialla kun wallu viilettää olkkarissa rallia. Myös kaninpoikaset takasivat sen että siellä käytiin monesti päivässä silittelemässä, usein istuin tunti kausiakin katsomassa vaan mitä kanit puuhailee.

Parhaiten mieleen muistuu Chet Rollin, Harry Potter, Untuva, Anette ja Q-ukko. Olihan Tuulikin, mutta siitä ei niin kauaa aikaa ole kulunut, kun mummo nukkui pois. Kaikille tulee varmaan mieleen kysymys, Ketä nämä mainitut kanit sitten olivat? 
Chet Rollin tuli meille Wallun ja Tuulin jälkeen. Alkuun olin innoissani uudesta kanista ja Chetin myötä kävin myös koittamassa ensimmäistä kertaa esteitä. Chet oli hieman omanlainen kani, lempinimeksi sille annoin Santtu. Vaikka tämä Santtu nimi ei ollut ehkä ihan mieleiseni, niin väitin mielessäni kiven kovaan että poika nyt on Santtu.
No miksi chet lähti ja miksi? Santtu voisi olla hyvin vieläkin elossa, syntynyt hän nimittäin oli 20.5.2009. Santtu kuitenkin alkoi käydä agressiiviseksi ja jouduimme haikein mielin lopulta päästämään pojan vihreimmille maille, sen purressa peukaloni läpi kynttä lukuun ottamatta. Olin vain istunut pojan häkissä ja yhtäkkiä se oli hypännyt sormeeni ja roikkunut siinä hetken, ei siinä muuta kun naapurista hakemaan apua.
Santtu oli kuitenkin hieno, musta viittakuvio uros. En muista poikaa silti pahalla, vaikka se syittä kävikin minuun kiinni, saattoihan tämäkin olla vain murkkuilua, mutta emme voineet pitää kuitenkin suhteellisen pienten lasten kanssa arvaamatonta kania.
Santusta ei ole kuin vain yksi kuva, mutta tässä kanssa kuva SanttuxUntuva poikueesta.
Fakta! Santulla teetettiin myös muutama poikue, mutta poikasista enään muutama on hengissä.

Q-ukko oli aivan mahtava sylikani! isokokoinen, oikea herrasmies kääpiöluppa sulatti kaikkien sydämmet. Käsittely onnistui miten päin vaan ja muutenkin oli älyttömän lempeä ja rauhallinen tapaus, lempeä jätti. Tämä oli oiva kani nuorten lasten käsiteltäväksi ja kanin hoidon harjoitteluun. Q-ukkokin asustelisi todennäköisesti vielä luonamme, kuukkeli oli syntynyt vuoden 2009 lopussa.
Mitä Q-ukolle tapahtui? Q-ukko löytyi kuolleena ulkohäkistä 2012 lokakuussa. Syytä kuolemaan ei tiedetä, outoa se oli että hieno herrasmies kuoli ja naaras jäi eloon.


Fakta! Q-ukkoakin käytettiin astutukseen, mm. Ron on Q-ukon jälkeläinen.

Harry Potter taitaa olla viimeisimmästä kluppa poikueestamme, Ronin veli. Poika merkkasi minulle paljon, kävimme sienestämässä, vanhainkodissa lähes kaikkialla yhdessä! Kaverillani asustaa HP:n sisko, sitä näin ennen suht usein. Nykyään on vain tuo Ron muistuttamassa niin HP:sta, kuin myös Q-ukosta. HP nukkui pois reilun vuoden ikäisenä, aivan liian nuorena siis!
Miksi tätä pienokaista ei enään ole? HP kuoli samana yönä Q-ukon kanssa, syytä tähnkään ei tiedetä. toisaalta pojan lähtö vaikutti siihen että Dougie tuli minulle, mutta oli tämä äkillinen lähtö myös hyvin kova pala minulle. HP jätti jälkeensä hyviä muistoja, mitään huonoa ei mieleeni tule.
Fakta! HP oli ainut kenelle yhdet pienet valjaani mahtui. HP oli oikein miellyttämisen haluinen ja tuli usein kerjäämään rapsutuksia.

Untuva oli meidän oma kasvatti kääpiöluppa. Untuvan kanssa harjoittelin estehyypyä, muistan kuinka innoissani olin kun se hyppi pikku esteitä! Untuva oli luonnonsininen, melko kauniin värinen mielestäni. meillä ei ole syntynyt kuin kaksi luonnonsinistä kluppaa, joten tämä jäi myös ihanan luonteensa puolesta kotiin. Syntynyt neiti oli 26.5.2009, elossakin voisi siis olla. Untuva sai Santun kanssa poikaset, niistä taitaa yksi olla hengissä. Mihin Untuva meni? Untuva annettiin pitkän harkinnan jälkeen ystävillemme, jossa se valitettavasti kuoli. oikeassa reunassa oleva poikanen on Untuva.
Fakta! Untuva oli ihastuttavan sosiaalinen ja hupsu kani tyttö, jota uskalsi luottamuksen avulla pitää vapaana ulkona.

Anette oli kanssa meidän poikanen, jota ajattelin kovasti esteille. Esteitä koitimmekin, mutta minulla oli jo Manna ja Wallu. Anette oli siis Arthurin sisko, taisi olla kaikinpuolin ihastuttava poikue.. Anette olisi hyvin voinut jäädä kotiin, mutta lähti kuitenkin pitkän, raskaan ja vaikean päätöksen jälkeen Untuvan(ja siskonsa) kanssa uuteen kotiin. Aneten kohtalo? Anetelle kävi samoin kuin muille pois muuttaneille kaneille, kaikki kuolivat uudessa kodissa samaan aikaan. Chinchilla on Anette.
Fakta! Ihastuin Aneten urheilulliseen kroppaan, tytön luonne oli myös kultainen.

Tässä oli ensimmäiseen osaan varmasti ihan tarpeeksi tekstiä, ei ole kiva jos puolet jää lukematta liiallisen määrän takia. Seuraava osa olisi sitten tulossa ensi viikolla, joko alku tai loppu viikosta riippuen ihan miten muuten on postattavaa. Sain mieleeni myös toisen postaus idean liittyen esteharrastukseen, katsoo milloin se on sitten luettavana..
Seuraava osa on odotettavissa ensi viikolle. Siinä kuulette vielä aikaisemmista kaneista, minullekkin nämä kanit tulevat olemaan kaukaista kani historiaa.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

missä olet...?

...kevät. Taas se kevät katosi...?! juuri kun iloitsimme lämpimistä kevät säistä, niin sataa kunnon lumi vihreää maata peittämään. Kanitkin olivat iloissaan keväisestä maasta, mutta nyt saa kelvata luminenkin maa.                                                     Kanit pääsivät taas aitaukseen juoksentelemaan, tällä kertaa vain lumeen. Kuvia en ottanut paljoa, oli kiva seurata ja rapsutella pupuja ilman huolta onnistuisiko kuvat. järjestys oli tällä kertaa varsin epätavallinen, ensin pääsi wallu ulkoilemaan, sitten Dougie, Arthur ja Omega vasta viimeisenä. Siivosin myös kanilaa eilen ja kaikkien häkit putsattiin ihan kokonaan. Illalla agilityni jälkeen pääsivät sisälle vielä Dougie ja Arthur, Omega sai tyytyä kanilassa juoksenteluun.
Iloloikkia lensi taas. Kameran ollessa vähemmällä käytöllä, vain Arthurin pomput päätyivät kuviksi.








Loppuviikosta tai ensiviikolla olisi luvassa myös pikku erikoispostaus. Kuvia tarvitsen nimittäin toiselta koneelta, enkä nyt ainakaan ennen kokeita kerkeä niitä etsiä. Loppuun vielä Arthurista pikku pomppu kuva. :)